Ensin piti muotoilla asia sanoiksi. Haga korostaa paikallisuutta, vieraskielinen muoto omalla kierolla tavallaan. Asemic ilmaisee erityisyyttäni, muotoa sisällön kustannuksella. Poiuytre on melkein poetry, mutta viittaa myös runotyön konkretiaan, siihen mikä on koko ajan silmiemme edessä ja sormiemme alla. Fluxus on kaikkea koossa pitävä voima, jotain nimettyä mutta samaan aikaan alati liikkeessä olevaa määrittelemätöntä.
Siinä minun selitykseni. Minusta idean jujuun kuuluu, että mukaan haluavat voivat referoida ajatuksiani, mutta kannustan myös luomaan omia selityksiä ja perusteita. Yhtä oikeaa tulkintaa toisin sanoen ei ole. Parempi että nimen ihmettelijä jää lievään epävarmuuden tilaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti